Tapahtumien muistiot

<< Palaa
17

Suomi-konepistooli on Aimo J. Lahden vuonna 1922 suunnittelema avoimelta lukolta ampuva massasulkutoiminen konepistooli, jota Tikkakoski Oy valmisti vuosina 1931–1953 kaikkiaan noin 80 000 kappaletta.  Lahti suunnitteli sen Bergmann MP18 -konepistoolin pohjalta, ja sitä valmistettiin lisenssillä myös Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä.

VTT ja Keksintösäätiö ovat arvioineet Suomi-konepistoolin erääksi merkittävimmistä suomalaiskeksinnöistä. Se oli kevyempi, tehokkaampi ja toimi varmemmin kuin edeltäjänsä. Sitä käytettiin kymmenien vuosien ajan, kunnes rynnäkkökiväärit alkoivat yleistyä. Jakovahvuuksissa se oli 1990-luvulle.

Suomi KP/-31 SJR -konepistoolilla ja panssarinyrkillä aseistettuja suomalaissotilaita ohittamassa tuhottua T-34 -panssarivaunua Tali-Ihantalassa vuonna 1944.

Aimo Lahti suunnitteli aseen ensimmäisen mallin Bergmann MP18 -konepistoolin pohjalta vuonna 1922. Asetta valmistettiin lisenssillä myös Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä.

Suomen puolustusministeriön taisteluvälineosasto tilasi lokakuussa 1931 Tikkakoskelta sadan kappaleen sarjan Suomi-konepistooleja kaliiperina 9 mm. Kaliiperin ja hankinnan alkamisvuoden mukaan aseen nimikkeeksi tuli ”9,00 mm:n konepistooli m/31”, lyhennettynä ”9,00 kp/31”. Vuonna 1931 Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuusosakeyhtiö haki patenttia tälle perusmallille. Patentti myönnettiin seuraavan vuoden puolella, joten kaikkiin tehtaalta valmistuneiden kp m/31 on kaiverrettu ”PATENT 1932”. Kaiverrus sijaitsee takatähtäimenjalan oikealla sivulla.

Ensimmäinen puolustusvoimien tilaama erä (100 kappaletta) Suomi-konepistooleja valmistui joulukuussa 1932.  Ennen talvisotaa Suomi-konepistooleita ehdittiin valmistaa noin 4 000 kappaletta. Kaikkiaan aseita valmistettiin vuosina 1931–1953 noin 80 000 kappaletta

Rakenne, patruunat ja patruunalippaat

Suomi-konepistoolin rakenne on umpinainen ja yksinkertainen, joten se on kestävä. Iskuri on kiinteästi kiinnitetty lukkoon. Liipasinkaaren etuosassa on vaihdin. Kun se on takana, ase on varmistettu, keskiasennossa ase ampuu kertatulta ja etuasennossa sarjatulta.

Suomi-konepistoolia varten kehitettiin uusi 9 mm:n patruuna, jonka lähtönopeus oli 400 m/s.[8] Patruunalippaiden suunnittelussa otettiin oppia m/26:n kanssa saaduista kokemuksista: Suomi-konepistoolissa voidaan käyttää sekä tanko- että rumpulipasta. Sotien aikana pääasialliset lipastyypit olivat 50 patruunan tankolipas sekä 70 patruunan rumpulipas.[9] Kulloinkin käytettävään lipastyyppiin vaikutti ennen kaikkea raaka-aineiden saatavuus.

Käyttö ja merkitys

VTT ja Keksintösäätiö ovat arvioineet Suomi-konepistoolin erääksi merkittävimmistä suomalaiskeksinnöistä.  Se oli kevyempi, tehokkaampi ja toimi varmemmin kuin edeltäjänsä. Suomi-konepistoolia pidettiin osatekijänä siihen, että Suomen lukumäärältään pienemmät joukot pärjäsivät talvisodassa puna-armeijaa vastaan.  Se oli puolustusvoimien käytössä vuodesta 1932 aina rynnäkkökiväärien yleistymiseen saakka.  Jakovahvuuksissa ase oli vielä 1990-luvulle asti  ja varastoissa vuoteen 2007.

Israel käytti Suomi-konepistooleita vuoden 1948 arabisodissa. Aseita on myyty myös Bulgariaan, Kroatiaan, Viroon, Norjaan, Puolaan ja Slovakiaan. Saksan armeija tilasi toisen maailmansodan aikana käyttöönsä noin kolmetuhatta asetta, joita käytettiin kaikilla rintamilla.

Kun Vilho Pentikäinen paljastui vakoilijaksi vuonna 1933, kävi ilmi, että hän oli välittänyt Suomi-konepistoolin mallin Neuvostoliittoon