Suomen maaperä

Puhtaat vesistöt ovat Suomelle arvokas asia.  Järvien pinta-ala voisi jonkin verran lisääntyä patoaltaiden kautta. Tuolloin saataisiin lisää saasteetonta

1. vesienergiaa. Milloinkahan juomaveden vienti Lapista tai vaikkapa Näsijärven selältä saa todellista vauhtia?Peltoala voi vähitellen hitaasti pienentyä, teiden ja rakennusten vaatima maa-ala jonkin verran kasvaa.

2. Metsämaan käyttö

3. Koko metsämaan pinta-alasta on metsätalouden tehokkaassa käytössä noin  kolme neljäsosaa eli 20,3 miljoonaa hehtaaria. Asetelmassa kiinnittää huomiota kitumaan, kasvu alle 1 m3 hehtaarilla, suuri määrä. Kyseessä on etenkin ylänköjen ja kalliolakien kituvat puustot. Niiden ja mystillisten joutomaiden hoitaminen on merkittävä haaste. Suojeltuja maita, kuten kansallispuistoja on maassamme jo 13 prosenttia metsäalasta. Ammattimiesten mielestä tämän tulisi jo riittää. Kuitenkin esim. kansallispuistoja edelleen lisätään ja laajennetaan.

   Puuston kasvutekijöitä

4. Asetelmassa käsitellään eräiden metsänhoitotöiden ja hakkuiden työmääriä vuonna 2018 sekä arvioidaan mahdollisia ja ainakin osittain vaadittaviakin työsuorituksia. Keskeinen merkitys on taimistojen varhaisella perkaus- ja harvennustyöllä. Nuorten metsien ensiharvennus on myöskin tärkeää suotaa ajallaan. Myöhemmät harvennukset vaativat niin ikään tarkkaa huolen-pitoa ja suorittamista. Kunkin metsäkuvion kasvutuoton kannalta niiden suoritustapa on erittäin tärkeä asia. Lannoituksella voidaan merkittävästi parantaa esim. varttuvien keski-ikäisten kangasmetsien puun kasvua. Uusia metsitysalueita on mahdollista saada tavallaan hylättyjen aukkojen, peltojen ja laidunmaiden kautta. Suuri tehtävä on saattaa ns. joutomaat, noin 400 000 hehtaaria metsän kasvun piiriin ainakin kolmasosaltaan jo lähivuosina. Kitumaista huomattava osa on esim. ylänköjen kalliomaita, mutta osa ainakin rinnemaista voitaneen  esim. lannoituksen avulla parantaa kasvullisiksi metsämaiksi, joissa kasvu olisi kitumaan rajatuoton ( 1 m3/ha ) yläpuolella. Ilmaston lämpenemisen vaikutus on kasvua lisäävä, mutta määrä on vain arvioitavissa. Lämpiäminen lisännee kuitenkin ”uusien” lehtipuiden määrää.

   Puuston kokonaispoistumat

5. Metsien kasvun luonnonpoistuma voinee jonkin verran vähentyä ja olla hallittavissa. Puun käyttö energiaksi lämpölaitoksilla tullee huomattavasti kasvamaan. Rajanveto teollisuuden ainespuun välillä ja työvoimakysymys asettavat kuitenkin energiapuun lisäämille ylärajan, joka vaivoin voi ylittää 12 miljoonaa m3 vuodessa. Teollisuuden puun käyttö tulee kasvamaan tasolta 69,2 milj.m3 vuonna 2018 tasolle noin 80 milj.m3 vuonna 2030, eli noin 14%.

   Kun lasketaan mukaan tuontipuu, tulisi metsäteollisuuden puun kokonaiskäyttö vastaavasti nousemaan vuoden 2018 toteutuneesta määrästä 80,3 milj.m3 vuonna 2030 tasolle 93 milj.m3 vuodessa.

   Päätelmiä

• Poistuma vuonna 201893,7milj.m3 eli 87 % kasvusta
• Poistuma vuonna 2030 105,5 milj.m3 eli 95 % kasvusta
• Teollisuuden puunkäyttö vuonna 2018 69,2 milj.m3
• Teollisuuden puunkäyttö vuonna 2030 80,0 milj.m3, kasvua 14 %
• Teollisuuden tuontipuu vuonna 2018 11,1 milj.m3, 13,0 milj.m3 vuonna  2030 ( J.J.)   Näillä edellytyksillä olisi mahdollista toteuttaa suunnitellut metsäteollisuuden laajennukset. Rajoituksena voisivat olla myös yhteiskunnan toimet, työvoimapula ja puun saaminen kaupaksi metsästä. Puuvarasto kuitenkin kasvaisi ja voisi olla vuonna 2030 jo noin 2,7mrdm3.
• Suomen metsät ovat 26 milj. ha, puusto 2 475 milj.m3, 94,5 m3/ha, 122 m3/kasv.
• Maailman metsät 3 999 milj. ha, puusto 530508 milj.m3, 133 m3/ha
• Suomen metsien pinta-ala on noin 7 promillea pinta-alasta ja noin 5 promillea kuutiomäärästä.

Juhani meni myös laulun puolelle

Kalevi Nikkilä otti vastaan onnittelut ja syntymäpäiväkukan Sadanpäämieheltä.

Ilpo Ala-Houhala, dosentti, sisätautien ja nefrologian erikoislääkäri

Ruutiukot kuuntelivat tarkkaavaisesti ja kävivät esitelmän jälkeen innokkaasti keskusteluun.

Tästä linkistä avautuu Ala-Houhalan esitelmä kokonaisuudessaan
Munuaistaudit Ilpo Ala-Houhala Ruutiukoissa 2.3.2020.pdf

TÄSSÄ NE OVAT

Tampereen Kansi – Elämysten uusi alue

Kokonaisprojektissa ovat mukana mm. Tampereen kaupunki, SRV, Osuuspankki, Lähitapiola, Ilmarinen, Kreaton, NOHO, Lapland Hotels, Veikkaus, Hartwall, Lippu.fi, Red Bull, Ilves ja Tappara.

KOY: Tampereen monitoimiareena ( Areena -yhtiö ), joka rakennuttaa Areenan. SRV on hankkeen päätoteuttaja. Yhteydet Areenasta eri puolille maatamme ovat hyvät. Puolen tunnin ajomatkan päässä asuu 400 000 ihmistä ja tunnin ajomatkan päässä 575 000 ihmistä. Ajomatka puolestaan Helsinkiin on tunti ja 40 minuuttia, Tampere-Pirkkalan lentokentälle 17 minuuttia ja linja-autoasemalle 5 minuuttia. Kannelle nousee 1000 asuntoa rakennusten saavuttaessa parhaillaan 100 metrin korkeuden. Kannelle tulee siis asumisen ohella urheilutapahtumia, muita kulttuuritapahtumia, ravintoloita, toimitilaa, jännitystä ja samalla yli miljoona kävijää vuosittain.

Rakennettavaa alaa on kaikkineen 120 000 neliömetriä käsittäen muun muassa 280 hotellihuonetta aitiopaikalla. Tapahtumia on 130 vuosittain ja kaupallista tilaa puolestaan 13 000 neliömetriä.

Eteläkansi valmistuu vuonna 2020, toimitilat ja Areena vuonna 2021, Pohjoiskansi vuonna 2022 ja pohjoisen puolen tornit vuonna 2025. Areenan kiekkotapahtumiin mahtuu 13 000 henkeä ja yleisötapahtumiin puolestaan 15 000 henkeä.

Kestävä kehitys- ajattelu ohjaa kaikkea suunnittelua ja toteutusta. Areenassa toteutuu Leed -sertifiointi Gold -tason luokituksineen. Areenaan tehdään 48 aitiota, joista osa on 10 hengen ja osa 15 - 18 hengen. Ryhmäaitio tulee myös Areenalle. Areena on IIHF:n vuoden 2022 jääkiekon MM-kisojen päänäyttämö. On mahdollista saada hotellihuone omalla aitiolla. 280 hotellihuonetta on integroitu Areenaan. Suora sisäänkäynti myös Areenasta hotellihuoneeseen. Noita huoneita on 15 kappaletta. 70 huoneessa on sauna.

Kannen rakentamisessa on pitänyt ottaa huomioon junaliikenne siten, että elementtien asennus on tehty klo 23.00 – 06.00 välisenä aikana. Paikan ohi kulkee  näet 150 junaa vuorokaudessa. Peruspaalutus on tehty yli 30 metrisillä paaluilla, mitkä on upotettu 2 metriä peruskallioon ja sementoitu alapäistään. Vapaa kor-keus junaraiteilla tulee olla 9 metriä. Pilareiden yhteismitta on 10 kilometriä ja betonia perustaan käytettiin 8 000 kuutiota. Pilareiden ja kannen rajapinnassa on vaimenninmatot niin että maaperän tärinät ( kuten junaliikenne ) eivät vaikuta kannen tai hotellien rakenteisiin. Matot on tehty Itävallassa ja viimeistelty  Munchenissä. Jääkiekkokaukalo on mitoiltaan 60 x 28 metriä eli saman kokoinen kuin Hakametsän perinteinen kaukalo. Kaukalo on mahdollista kaventaa NHL:n normituksen mukaiseksi 26 metriksi. Areenan katto rakentuu 90 metriä pitkille teräsristikoille. Ne painavat 60 tonnia kappaleelta. Yhden ristikon asennus kestää viikon. Se nostetaan kahtena 30 tonnin kappaleena ylös ja yhdistetään ristikoiden välissä olevalla ”nosturilla” yhteen. Koko ristikkomäärän asennus kestää siis 12 viikkoa.

Eteläkannen laajuus on 20 000 neliömetriä, Areenan 35 000 neliömetriä ja hotellin 10 500 neliömetriä. Työmaalla on tällä hetkellä 280 työntekijää, kesällä 2020 350 henkeä ja laajimmillaan se tulee olemaan noin 500 henkeä.

Kansi, Areena, Hotelli ja Harjoitustilat valmistuvat syksyllä 2021 ollen kustannuksiltaan noin 250 miljoonaa euroa. Betonipilareita on Kannella yhteensä 368 kappaletta ja 3 769 juoksumetriä ja betonipalkkeja yhteensä 680 kappaletta runsaine juoksumetreineen.

TKA Riskienhallinta -suunnitelma määrittää kaiken toiminnan tarkoin.  

                                                                   Ruutiukot kuultelee esitelmää monitoimiareenasta.

Suomi-konepistooli on Aimo J. Lahden vuonna 1922 suunnittelema avoimelta lukolta ampuva massasulkutoiminen konepistooli, jota Tikkakoski Oy valmisti vuosina 1931–1953 kaikkiaan noin 80 000 kappaletta.  Lahti suunnitteli sen Bergmann MP18 -konepistoolin pohjalta, ja sitä valmistettiin lisenssillä myös Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä.

VTT ja Keksintösäätiö ovat arvioineet Suomi-konepistoolin erääksi merkittävimmistä suomalaiskeksinnöistä. Se oli kevyempi, tehokkaampi ja toimi varmemmin kuin edeltäjänsä. Sitä käytettiin kymmenien vuosien ajan, kunnes rynnäkkökiväärit alkoivat yleistyä. Jakovahvuuksissa se oli 1990-luvulle.

Suomi KP/-31 SJR -konepistoolilla ja panssarinyrkillä aseistettuja suomalaissotilaita ohittamassa tuhottua T-34 -panssarivaunua Tali-Ihantalassa vuonna 1944.

Aimo Lahti suunnitteli aseen ensimmäisen mallin Bergmann MP18 -konepistoolin pohjalta vuonna 1922. Asetta valmistettiin lisenssillä myös Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä.

Suomen puolustusministeriön taisteluvälineosasto tilasi lokakuussa 1931 Tikkakoskelta sadan kappaleen sarjan Suomi-konepistooleja kaliiperina 9 mm. Kaliiperin ja hankinnan alkamisvuoden mukaan aseen nimikkeeksi tuli ”9,00 mm:n konepistooli m/31”, lyhennettynä ”9,00 kp/31”. Vuonna 1931 Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuusosakeyhtiö haki patenttia tälle perusmallille. Patentti myönnettiin seuraavan vuoden puolella, joten kaikkiin tehtaalta valmistuneiden kp m/31 on kaiverrettu ”PATENT 1932”. Kaiverrus sijaitsee takatähtäimenjalan oikealla sivulla.

Ensimmäinen puolustusvoimien tilaama erä (100 kappaletta) Suomi-konepistooleja valmistui joulukuussa 1932.  Ennen talvisotaa Suomi-konepistooleita ehdittiin valmistaa noin 4 000 kappaletta. Kaikkiaan aseita valmistettiin vuosina 1931–1953 noin 80 000 kappaletta

Rakenne, patruunat ja patruunalippaat

Suomi-konepistoolin rakenne on umpinainen ja yksinkertainen, joten se on kestävä. Iskuri on kiinteästi kiinnitetty lukkoon. Liipasinkaaren etuosassa on vaihdin. Kun se on takana, ase on varmistettu, keskiasennossa ase ampuu kertatulta ja etuasennossa sarjatulta.

Suomi-konepistoolia varten kehitettiin uusi 9 mm:n patruuna, jonka lähtönopeus oli 400 m/s.[8] Patruunalippaiden suunnittelussa otettiin oppia m/26:n kanssa saaduista kokemuksista: Suomi-konepistoolissa voidaan käyttää sekä tanko- että rumpulipasta. Sotien aikana pääasialliset lipastyypit olivat 50 patruunan tankolipas sekä 70 patruunan rumpulipas.[9] Kulloinkin käytettävään lipastyyppiin vaikutti ennen kaikkea raaka-aineiden saatavuus.

Käyttö ja merkitys

VTT ja Keksintösäätiö ovat arvioineet Suomi-konepistoolin erääksi merkittävimmistä suomalaiskeksinnöistä.  Se oli kevyempi, tehokkaampi ja toimi varmemmin kuin edeltäjänsä. Suomi-konepistoolia pidettiin osatekijänä siihen, että Suomen lukumäärältään pienemmät joukot pärjäsivät talvisodassa puna-armeijaa vastaan.  Se oli puolustusvoimien käytössä vuodesta 1932 aina rynnäkkökiväärien yleistymiseen saakka.  Jakovahvuuksissa ase oli vielä 1990-luvulle asti  ja varastoissa vuoteen 2007.

Israel käytti Suomi-konepistooleita vuoden 1948 arabisodissa. Aseita on myyty myös Bulgariaan, Kroatiaan, Viroon, Norjaan, Puolaan ja Slovakiaan. Saksan armeija tilasi toisen maailmansodan aikana käyttöönsä noin kolmetuhatta asetta, joita käytettiin kaikilla rintamilla.

Kun Vilho Pentikäinen paljastui vakoilijaksi vuonna 1933, kävi ilmi, että hän oli välittänyt Suomi-konepistoolin mallin Neuvostoliittoon

Osasto Majewskin yllätyshyökkäys Muurmannin radalle 14.-23.1.1942 mukana esitelmöitsijän isä, TK-kuvaaja Toivo V. Narva. Toivo V. Narvan tilanteista ottamia kuvia on 700 sekä lisäksi 100 negatiivia.  Narvasta on  15 kantakorttia ja hänen sotansa kesti 1 500 päivää. Raine Narva on pitänyt Muurmannin radan aiheesta n. 50 tilaisuutta n. 4 000 kuulijalle. 

 ”Rukajärven mies” Toivo V Narva  ( 1908-1990) oli sanomalehtimies, pakinoitsija sielultaan jo 15-vuotiaasta saakka. Hänen valmistautumisensa sotaan alkoi 10.10.-3.11.1938 sanomalehtimiehille järjestetyistä kertausharjoituksista, joiden ytimenä olivat tiedotukset ja propaganda.  Varsinaiset YH:t alkoivat 13.10.1939 klo 20.40 kotiin saatetulla kutsulla.  Toivo V. Narva oli Niinisalon RUK:ssa 2.1. – 8.3.1940. Talvisota päättyi 13.3.1940, mutta Toivo V:n talvisota päättyi vasta 31.7.1940 Hankoniemen vartioinnin jälkeen. 

Jatkosodan valmistelut alkoivat 18.6.1941 ja Kannas kutsui 25.6.-10.11.1941. Sodassa oli 230 TK-miestä, joista kuvamäärällisesti Toivo V. Narva oli seitsemänneksi ahkerin. 

Marraskuun 11. päivänä 1942 tuli komennus Rukajärvelle. Siellä järjestettiin maastoon kenttävartiot kolmen kilometrin välein. Joukkoja komensi eversti ( vuoden 1941 lopussa kenraalimajuri ) Erkki Raappana. Toivo V. Narvalla oli ”aseistuksenaan” kirjoituskone ja kamera muun varustuksen ohella. Etäisyydet olivat pitkät ja liikkuminen tapahtui moottori- ja polkupyörällä tilanteen mukaan. Paluu Muurmannin radalta toteutui 22.1.1942. TK-kuvaajalla oli mukanaan sotaretkillä sota-arkku, joka sisälsi käsivarsikranaatteja. ”Aarre-arkussa” oli myös 750 kirjettä, joiden joukossa mm. urheiluyhteyksien johdosta kirje myös pääministeri Jukka Rangellilta.

KATKAISKAA MUURMANNIN RATA

Muurmannin rata oli rakennettu alun perin ensimmäisen maailmansodan aikaan, vuosina 1915-1917.  MaI Guban asema valmistui vuonna 1916. Muurmannin rataa oli kaikkineen tekemässä  ainakin 70 000 rakentajaa, joista ehken 25 000 kuoli rakennustöissä. Radan pituus oli 1452 kilometriä Muurmanskista Pietariin. Esitelmöitsijä viittasi tässä yhteydessä maailmanpoliittiseen tilanteeseen, jota ”reunustivat” Molotovin ja Ribbentroppin tekemä pakti etupiirijaosta. Tuota paktin mukaista jakoahan noudatettiin ensi kerran heti Puolan jakona ja samalla toisen maailmansodan alkutapahtumana.

Tammikuun 12.-13.päivä 1942 oli joukko-osastolla odottelua Särkijärvellä. Vahvuus oli lopulta 1 924 miestä ja 268 hevosta. Taisteluvahvuus oli 1 220 miestä. Särkijärveltä siirryttiin 15.1. Voldjärvelle ja Mai Guba saavutettiin 16.1. Majuri Arnold Majewskin johtama kahden pataljoonan vahvuinen iskuosasto aloitti yli 100 kilometrin hiihtomatkan 14.1. Särkijärveltä itäkoilliseen. Se hyökkäsi 19.1. yöllä ( H-hetki klo 23.00 ) Mai Guban rautatieasemalle ja radalle kauempana pohjoisen suunnassa. Samalla ryssän juna osui paikalle. Kuljettaja ammuttiin, mutta juna jatkoi matkaansa lämmittäjän ohjaamana. 20.01.42 klo 01.15 Mai Guban talot paloivat. Klo 03.30 koko taivaanranta oli tulipalojen vallassa. Klo 7.00 alkoi vetäytyminen. Osasto tuhosi puisen rautatiesillan, kahdeksan rautatievaihdetta, parisataa ratakiskonpätkää, kymmenisen junavaunua, lähes sata rakennusta ja kymmenen kilometriä puhelin- ja lennätinjohtoa. Paluumatka Voldjärvelle kesti 10 tuntia anabolisten steroidien ja pervitiinin antaessa voimia kestää matkan rasitukset.

Tammikuun 21.-24. ”taas tultiin ja mentiin”. Teltat purettiin kovalla kiireellä. Pakkasta oli jopa -40 astetta. Siirryttiin Särkijärvelle, jossa viimeiset olivat perillä 23.1.klo 14.30. Särkijärvellä saunottiin ja juotiin 1 000 puolen litran pulloa viinaa

                  Esitelmöitsijä Raine Narva

Venäläisiä kaatui operaatiossa 2 siviiliä ja 4 sotilasta. Omat tappiot olivat neljä kaatunutta, kymmenkunta haavoittunutta ja 79 eriasteisia paleltumavammoja saanutta miestä. Osasto Majewskin isku oli kaikkineen menestyksellinen.

Lähdön jännityksessä Jämillä 2017.

LEKSA

Lukemisia Leksalle:  
Kiitokseksi mieluinen kirja "He antoivat kaikkensa.  Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurhelijat".

Eversti Leo Ukkonen kertoi aluksi lyhyesti omasta urastaan Puolustusvoimien palveluksessa kuin myös urheilutoiminnastaan. Viimeiset 12,5 vuotta hän toimi Puolustusvoimien materiaalilaitoksella merkittävissä tehtävissä. Eläkkeelle hän siirtyi 01.01.2008. Urheiluharrastuksen keskiössä on hiihto, mutta sen ohella hänellä on ollut erinomainen menestys myös triathlonissa, juoksussa ja suunnistuksessa. 60-vuotiaiden sarjassa hänellä on saavutettuna mm. 2 viestihopeaa ja henkilökohtainen pronssi veteraanien MM-hiihdoissa. Vapaaehtoinen maanpuolustustyö muun muassa mm. Puolustusvoimien Logistiikkalaitoksen Esikunnan Killan johtotehtävissä antaa myös sisältöä hänen elämäänsä. Kotoisin eversti Leo Ukkonen on Nuijamaalta naapuri Neuvostoliiton rajan pinnasta ( rajalle oli kotoa 400 metriä ).

OLTERMANNIN HIIHTO:  100 KM HELMIKUISTA LUONTOA

Maalissa kukin joukkue luovuttaa suullisesti viestinsä Oltermannille.

Hiihto on järjestetty vuodesta 1933 alkaen. Alkuunpanijana oli 3.Divisioonan komentaja, eversti A.S. Heikinheimo 15.3.1933 antamallaan määräyksellä. Hiihto lähti 25.3. klo 16.00 Haminan torilta ja päämääränä oli Mikkeli 26.3. Joukkueita oli seitsemän ja varusteina oli mm. kivääri ja leipälaukku sekä kartta. Myöhempi mestarihiihtäjä  Pauli Pitkänen oli voittajajoukkueen ankkuri 2 000 katsojan todistaessa hiihtäjien maaliintuloa Mikkelin torilla. Vuosina 1940-1950 hiihtoa ei järjestetty. Vuonna 1995 tulivat naiset mukaan kilpailutoimintaan.

1980-luvulta alkaen hiihtojoukkueen muodosti yleensä 13 kilpailijaa upseerin ollessa joukkueen johtajana ja ankkurina. Joukkueessa oli näin 6 hiihtoparia, joista viisi muodosti kaksi varusmiestä ja yhden toimiupseeri ja varusmies. Lisäksi joukkueeseen kuului varamies, joka oli varusmies sekä varusmiesautonkuljettaja ja huoltajana upseeri tai toimiupseeri. Kilpailun rakenne ( lyhyesti ): Ensimmäisenä vuorokautena tapahtuu lähtöpaikalle siirtyminen ja reittien suunnittelu. Toisena vuorokautena tehdään reittien tarkempi valmistelu ja valmistaudutaan illalla tapahtuvaan lähtöön. Kolmantena vuorokautena kilpailu jatkuu yön yli voittajan ollessa aamulla maalissa. Kilpailu oli erittäin arvostettu Kaakkois-Suomen Sotilasläänissä. Mainittakoon, että Harri Kirvesniemi osallistui menestyksellä nuorena varusmiehenä kilpailuun kotikonnuillaan vuonna 1978 palvellessaan Savon Prikaatissa.

Eversti Ukkonen osallistui hiihtoon vuosina 1980 ja 1981 Karjalan Tykistörykmentin joukkueenjohtajana. Seuraava hiihtokerta hänellä oli vuonna 2018 Pirkanmaan Reservipiirin joukkueessa. Eversti Ukkosen tuolloin luutnanttina johtama Karjalan Tykistörykmentti tuli vuonna 1980 Mikkelistä Immolaan suuntautuneella kilpailureitillä kuudenneksi ajallaan 13.42 Karjalan Prikaatin voittaessa ajalla 11.22. Yhdentoista joukko-osaston kilpailussa viimeiseksi tuli Kotkan Rannikkopatteristo ajalla 17.15 noudattaen sekin sittemmin perinteistä sijoitustaan.

Vuonna 1981 kilpailtiin Savitaipaleelta Vekaranjärvelle kymmenen joukko-osaston voimin. Ensimmäisenä maalin saavutti Savon Prikaati ajalla 8.52, luutnantti Ukkosen Karjalan tykistörykmentti oli seitsemäs ajalla 10.26 ja Kotkan Rannikkopatteristo piti taas perää ajalla 13.53. Noihinkin vuosikymmenen alun kahteen kilpailuun luutnantti ( eversti ) Ukkonen oli treenannut yhteensä 4 000 hiihtokilometrillä, joista 800 kilometriä tunnetusti hyvillä armeijan suksilla.

Muutoksena 1990-luvulla hiihtoon tulivat mukaan Reserviläisjoukkueet vuodesta 1992 alkaen. Järjestysvastuun otti vuodesta 1993 alkaen Itäisen Maanpuolustusalueen Esikunta. Nykyään järjestelyvastuu on Maavoimilla. Järjestyksessä 73. Oltermannin hiihtoon Lappeenrantaan 287.2. – 1.3. 2018 kokosi Pirkanmaan Reservipiirin joukkueen Antti Laalahti kuten oli koonnut myös vuoden 2017 joukkueen. Sarjoja on kaksi tuosta reserviläisten mukaantulosta johtuen. A-sarjan voitti vuonna 2018 Kainuun Prikaati ajalla 7.43 Rannikkoprikaatin vallatessa viimeisen eli kymmenennen sijan ajallaan 12.18. B-sarjan voitti Suur-Savon Reserviläispiiri ajalla 7.02 Pirkanmaan Reserviläispiirin pitäessä kunniakkaasti perää ja ottaessa kymmenennen sijan ajalla 13.18. Mainittakoon vielä, että voittaneen joukkueen Kainuun Prikaatin ankkurina oli naispuolinen kapteeni.

Riku Heikkilällä takana 100 km talvista suomalaista luontoa.

Suomen valtioon vuosina 1921–1944 kuulunut Petsamon alue, Korvatunturista Kalastajasaarennon pohjoiskärkeen, syntyi Venäjän ja Norjan viimeisestä yhteisalueesta vuosien 1826 ja 1849 rajankäyntien tuloksena. Alkuperäisväestönä aluetta asuttivat kolttasaamelaiset, jotka harjoittivat puolipaimentolaista elämäntapaa kolmen kylänsä alueilla. Ortodoksinen munkkiluostari, joka oli ollut Petsamossa jo 1550-luvulla, perustettiin uudelleen 1800-luvun lopulla.

Petsamon liittämisestä itsenäiseen Suomeen sovittiin Tarton rauhassa vuonna 1920. Petsamon kysymyksen historiallisena taustana olivat Suomen Lapin asukkaiden perinnäiset kalastusoikeudet Jäämeren rannalla, suomalaisten siirtolaisuus alueelle 1800-luvun loppupuolella sekä 1. maailmansodan suurvaltapolitiikka ja suomalaisten suunnitelmat maantien rakentamiseksi Ivalosta Petsamoon.

Petsamo muodosti oman lääninsä vuonna 1921. Sen jälkeen Petsamo oli Oulun lääniin ja vuodesta 1938 Lapin lääniin kuuluva kunta ja kihlakunta. Kihlakuntaan kuuluivat vuosina 1936–1944 Petsamon lisäksi Inari ja Utsjoki. Vuodesta 1922 Petsamon tärkein valtionhallinnon virkamies oli kihlakunnan kruununvouti. Hän hoiti myös henkikirjoittajan tehtävät ja vuoteen 1936 asti nimismiehen tehtävät apunaan Petsamon rajavartiosto (v:sta 1926 Lapin rajavartiosto), jolla oli puolestaan pitkään tulli-, posti- ja muita tehtäviä. Tullikamari ja varavankila perustettiin vuonna 1934.

Petsamon kunnallishallinnon tärkeimmät tehtävät olivat köyhäinhoito, työttömyyden hoito ja terveydenhoito. Kansakoulut olivat sen sijaan valtion hallinnoimia. Valtio myös omisti puolet Oy Petsamo Ab:sta, joka perustettiin vuonna 1921 järjestämään Petsamon kalastusoloja ja vähittäiskauppaa. Yhtiön toiminta jäi lyhyeksi ja sen korvasivat vuosikymmenen loppupuolella paikallisten perustamat yhteisöt, ennen muuta Petsamon Kalanmyyntiosuuskunta ja Petsamon Osuuskauppa.

Ehdolle Petsamon tärkeimmäksi elinkeinoksi kalastuksen oheen nousi 1930-luvulla kaivosteollisuus. Englantilais-kanadalainen yhtiö suunnitteli Kolosjoelle nikkelikaivosta, mutta 2. maailmansota keskeytti hankkeen. Talvisodan jälkeen suomalainen tytäryhtiö Petsamon Nikkeli Oy teki malmintoimitussopimuksen saksalaisten kanssa. Tuotanto käynnistyi vuoden 1943 alussa.

Talvisodan edellä Valtiollinen poliisi pidätti kymmeniä petsamolaisia epäiltynä vakoilusta Neuvostoliiton hyväksi. Tapahtumasarja kuulusteluineen, maanpetostuomioineen ja kuolonuhreineen tunnetaan Petsamon suurena vakoilujuttuna, jossa monet kysymykset odottavat edelleen vastausta.

Talvisodassa Petsamossa käytiin taisteluja erityisesti Jäämerentien suunnalla. Väestöä evakuoitiin Inariin ja Tervolaan, osa pakeni kaaoksessa, osa jäi vangiksi. Välirauhansopimuksessa Suomi sai pitää osapuilleen koko Petsamon. Jälleenrakennus alkoi ja pääosa evakoista palasi. Välirauhan aikana Liinahamarin satama toimi Suomen ja Ruotsin tärkeänä huoltoreittinä ja vilkkaana kauttakulkupaikkana.

Jatkosodan alussa Saksan Norjan armeija aloitti Petsamosta käsin hyökkäyksen kohti Murmanskia. Siviilihallinto pysyi suomalaisten käsissä. Syyskuun alussa 1944 Suomi solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa ja Petsamo evakuoitiin. Lokakuussa neuvostojoukot valtasivat alueen. Pääosin petsamolaiset siirrettiin Kalajoen kuntaan ja asutettiin maanhankintalain nojalla seuraavina vuosina Tervolaan.

Maanhankintalakia ei sovellettu kolttasaamelaisiin, joilta jäi Petsamoon paitsi maat ja kalavedet myös porokarja. He asettuivat ensin Nellimiin ja vuosikymmenen lopulla Lapin maatalousseuran asutussuunnitelman mukaisesti myös Näätämöön. Vasta vuoden 1955 kolttalaki ratkaisi kolttasaamelaisten maanomistuskysymyksen.

Ilmailu on aina ollut tärkeä Pirkanmaan talousaluetta ylösrakentava toimiala.  Ja on sitä edelleen.  

Härmälän historiallinen lentokenttä ja sen seuraaja Pirkkalassa, Valtion Lentokonetehdas Härmälässä, Hallin lentokenttä, Puolustusvoimien Teknillinen Koulu ja Patria Kuorevedellä, vilkas kotimainen ja kansainvälinen ilmaliikenne, Satakunnan Lennoston koulutustoiminta ja muu sotilasilmailu sekä Patrian lentokoulutustoiminta Pirkkalassa, Aitovuoren aluelennonjohto jne. jne.  Unohtamatta alan yksityisiä osaajayrityksiä.  

Osa näistä ilmailun elementeistä jo toki ajan virran mukana poistuneita mutta osa energisesti eläviä.

Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksen pääoven edustalla jalustalla seisova "Leonardo"-veistos pystytettiin Härmälän lentokentän, ilmailusektoreiden, lentokoneteollisuuden sekä koko alueen teollisteknisen ja kulttuurisen tietotaidon muistomerkiksi. Härmälän lentokenttä oli rakennettu vuosina 1932-1936. Lentotoiminta päättyi pääosin vuonna 1979, jolloin lentokenttä muutti Härmälästä Pirkkalaan. 

"Leonardo" on Lentovarikon Kilta ry:n tilaustyö taiteilija Kimmo Kaivannolta. Varat hankkeeseen saatiin valtakunnallisella keräyksellä. Tampereen kaupunki osoitti muistomerkin paikan sekä kustansi ja rakennutti jalustaosan, kalotin. Taiteilija Kimmo Kaivanto kertoo kuuluisan Yves Klein lentää -valokuvan olleen hänen työprosessinsa mottona. Teoksen nimi "Leonardo" viittaa renessanssiajan taiteilijaneron lentämiseen liittyviin suunnitelmiin. Teoksen sininen väri kuuluu ilmailun maailmaan, ympäristöstään poikkeavana signaalina se toimii maamerkkinä. Sininen väri on ominaista myös Kimmo Kaivannon tuotannolle.

Kalotin kupera muoto kuvastaa maata ja painovoimaa, jonka Leonardo vertauskuvallisesti voittaa. Nupukivellä päällystetyn kalotin huipulla on graniittisena vaakareliefinä toteutettu uhrikivi, jonka pinnalla on Otavan tähtikuvio ja keskipisteessä taivaankannen zenitissä Pohjantähti. Sinne johtaa kapea polku, kiitorata, jonka kivilaattoihin on kaiverrettu kymmenen lentäjäsankarin nimet.

Rakennusmateriaaliksi valittiin monien tutkimusten jälkeen hiilikuitukomposiitti, joka on myös esimerkki tulevaisuuden lentokoneen rakennusmateriaalista. "Leonardo"-muistomerkki valmistettiin Finavitec Oy:ssä Kuoreveden Hallissa. Se lennätettiin  20.9.1999 ilmavoimien Mi-8 helikopterilla pystytyspaikalle Härmälään kokonaisena kopterin ulkopuolisena kuormana. Teos paljastettiin Tampereen 220-vuotispäivänä 1.10.1999 tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren kunnioittaessa tilaisuutta läsnäolollaan. 

KIMMO KAIVANTO (1932)

"Leonardo"-veistoksen tekijä, Tampereella syntynyt Kimmo Kaivanto opiskeli Taideteollisessa oppilaitoksessa grafiikan linjalla vuosina 1953-54. Kimmo Kaivanto on monipuolinen taiteilija kuvanveistäjä, taidegraafikko ja -maalari. Hänen teoksiaan oli ensimmäistä kertaa esillä näyttelyssä Tampereella vuonna 1956.

Kimmo Kaivanto on osallistunut runsaasti näyttelytoimintaan Suomessa ja ulkomailla. Taiteilijan tunnetuimpia julkisia teoksia ovat veistos "Oodi 60000 järvelle" vuodelta 1972 Hotelli Hesperian edessä Helsingissä, "Tori"-maalaus vuodelta 1976 Tampereen kaupunginvaltuuston istuntosalin aulassa sekä veistokset "Hopeiset sillat" ja "Nereidi" vuodelta 1985 Forumissa Helsingissä. Kimmo Kaivannon uudempaa tuotantoa on ulkoilmateos "Natura" vuodelta 1990 SOK:n pääkonttorissa Helsingissä. Hän on suunnitellut lavastuksia mm. Aulis Sallisen oopperaan "Punainen viiva".

Kimmo Kaivanto oli Vuoden taiteilija vuonna 1982. Hänelle on myönnetty Pro Finlandia -mitali vuonna 1972. Professorin arvonimen Kimmo Kaivanto sai vuonna 1995. Hän on ollut Académie Européennen jäsen vuodesta 1997.

Ruutiukko-kokouksen presidium:  Vasemmalla esitelmöitsijä, kenraali Heikki Nikunen.  Nikusen esitelmän lisäksi ohjelmaan kuului toimittaja Reija Grönroosin videodokumentti "Leonardon" valmistuksesta, siirrosta, pystytyksestä ja paljastuksesta.

Helmikuun 19. päivänä vuonna 1940 perustettiin ryhmä Talvela. 

Ryhmä Talvelan alaisen osasto Pajarin tärkeimmät sotatoimet vuosina 1939-1940:

Makkarasota käytiin yöllä 10.-11.12.1939 Talvelan ryhmän osastojen Pajari ja Malkamäki toimesta.
Pohjoisen suunnasta kiertänyt vihollispataljoona oli yllättänyt selustassa olleet suomalaisten
huoltoyksikön ja tykistöasemat. Lähistöltä pikaisesti koottu everstiluutnantti Aaro Pajarin henkilö-
kohtaisesti johtama noin 100 miehen joukko löi koko yön kestäneissä rajuissa taisteluissa vihollisen
pataljoonan tuusan nuuskaksi eli hajalle ja takaisin sinne, mistä olivat tulleetkin. Nimi Makkarasota
tuli siitä, että monilla vihollisilla oli kädessään ( ja ehkäpä joillakin  suussaankin ) suomalaisten muonavara
tosta pöllityt makkarat.

Osasto Malkamäki menetti 27 sotilasta kaatuneina.

Vuonna 1955 julkaisi eversti ( 1957 kenraalimajuri ) Kukkonen taisteluja kuvanneen kirjan. Mukana olleen Martti Siukosaaren mukaan Kukkosen kirjassa oli ”omia arvailuja”.  Einar Nordenswan mukana olleena totesi vuonna 2006 Kukkosen kirjasta, että sen kuuluisi  olla Metson satukirjaosastolla.

Hyökkäys matkailumajalle päälliköiden Siukosaari, Isotalo ja Heinivaho toimesta ( Paavo
Talvela vääristeli tässäkin tosiasioita ). Mukana myös kapteeni Yrjö Toppola ja luutnantti
Haapakari. Majan yläkerrasta saatiin 28 vankia. Osasto Pajari menetti taisteluissa 12.12. 128 miestä, joista 75 matkailumajataisteluissa.  Venäläiset menettivät 1 000 miestä.

Nikolai I. Beljajevilla oli komennossaan neuvostoliittolaisten 132 divisioona.

Todettakoon, että 1/JR 16:n adjutanttina Lutikkamäellä Pajarin esikunnassa oli Jussi Kirjavainen.

Tolvajärvi 12.12.1939 oli talvisodan ensimmäinen suurvoitto.

Tuomo Juntusen tutkimus pohjautuu hänen yli 20 vuotta kestäneelle tutkimustyölleen ja 2400 sivun tutkimusmateriaaliin.

Eversti Talvelan suunnitelmana oli vihollisdivisioonan tuhoaminen kaksipuolisella saarrostuksella
Tolvajärven järvialueen molemmin puolin. Hirvasjärven ylittäessään vasemmalta sivustalta hyö-
kännyt pataljoona kohtasi vahvan vihollisosaston, jolloin sen eteneminen pysähtyi. Oikealla
hyökännyt vahvennettu pataljoona valtasi kylän eteläosan kohdalla olevan Kotisaaren, mutta
ei päässyt Tolvajärven yli.

Aaro Pajari antoi osastolleen käskyn lähteä rintamahyökkäykseen Tolvajärven kylältä harjualueelle
johtavan tien suunnassa. Aloite siirtyi Pajarille, koska samaan aikaan hyökkäystä suunnitellut
vihollinen odotti turhaan ilmavoimiensa tukea. Edellä mainittu Urho Isotalo oli 4.komppanian
päällikkö, Aarne Heinivaho 5. komppanian päällikkö ja Martti Siukosaari 6.komppanian päällikkö
heidän edustaessaan joukkoja Längelmäeltä, Eräjärvi-Längelmäeltä ja Kuhmalahti-Sahalahdelta.
Rajujen taisteluiden huipentumana koettiin taistelu matkailumajan ”herruudesta” edellä mainituin
seurauksin. Tolvajärvellä siis kaatui 128 Pajarin joukkojen miestä, mutta voitto antoi suuntaa talvi-
sodan menestyksekkäille taisteluille kaikkineen ylivoimaista vihollista vastaan.

Ruutiukkojen jokavuotista joulujuhlaa vietettiin jouluisen juhlavasti ja veljellisesti puolisoiden kera 9.12.2019.

Ruutiukkomitalit yhteisön toiminnalle myönteisistä teoista luovutettiin Ruutiukkotoimikuntatyö jättävälle Pertti Laakkoselle, Jyrki Taipaleelle sekä Vuoden Ruutiukkoesitelmän pitäjälle professori Simo Vilkille.

Juhlan ohjelma oli totuttuun tapaan juhlava.

Ruutiukkomitalin vastaanottivat Pertti Laakkonen, Jyrki Taipale ja Simo Vilkki.  Onnittelut kullekin.

Jorma Liimatta ja sello kunnioittivat juhlaa läsnäolollaan.  Kiitokset molemmille.

Sadanpäämies avaa juhlan ja toivottaa Ruutiukoille "Hyvää joulua".

Joulujuhlaväkeä joulujuhlassa.

Yhteiskunnalliset tapahtumat olivat 1800-luvulla voimakkaan syklisiä. Tekninen kehitys, yleinen optimismi, kaupungistuminen , teollistuminen olivat ajalle tyypillisiä ilmiöitä. Ruotsista olimme jääneet jälkeen jo 1800-luvun lopulla. Tampereen väestönkasvu vuosina 1890-1913 oli 3,4 %/vuosi.

Suomi oli ruhtinaskuntana ”hankala tapaus”. Olimme osa Venäjää, mutta meillä oli tulliraja. Meillä ei ollut armeijaa eikä asepalvelusta. Sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus vallitsi maassamme ja taloutemme romahti vuonna 1917.Poliittinen järjestys hajosi loppuvuodesta 1917 ja ja ajauduimme vapaussodan ( keisarikun- nasta irtipääsyn ) ohella sisäiseen, keskinäiseen kahnaukseen. Tietty normaali ti- lanne palautui vuonna 1919, mutta samalla taloutemme romahti, koska

• länsivienti tyrehtyi
• sodan omat vaatimukset kuluttivat varantoa ( olimme sodassa 31.7.1914 alkaen ); vapautta rajoitettiin
• elettiin puutteen ja nousevien hintojen aikaa
• inflaatio jylläsi
• rahapolitiikallakin oli väliä
• toisten asema parani ja toisten ei
• keinottelua, epävarmuutta, mustaa pörssiä
• työttömyyttä ja toimeentulohuolia
  
  Kansainvälisessä vertailussa maamme oli kaukana läntisen Euroopan kansakuntien elintasosta vielä sata vuotta sitten.
• työn pulaa pelättiin
• työntekijöiden ja tehtävien työtuntien määrää pitäisi suhdannesyistä vähentää
• pelot osoittautuivat osittain aiheettomiksi
• Suomi jopa hyötyi sodasta

Aikaa myöden ongelmat pahenivat linjalla oma maa-Venäjä-Eurooppa. Toisaalta aikakautena 1860 – 2010, 150 vuoden periodissa maassamme on koettu jatkuva BKT:n kasvu. Ensimmäinen maailmansota oli tuossa katsannossa vakavin kriisi. Niin Riitta Hjerppen kuin Sakari Heikkisen ja Antti Kuusterän tutkimusten mukaan ensimmäinen maailmansota vei BKT:tä alaspäin pitkänajan trendistä 35 prosenttia ( 1990-luvun lama noin 10 prosenttia ). Pohjoismaiden taloudellinen järjestys ensimmäisen maailmansodan aikaan oli Ruotsi-Norja-Tanska-Suomi.

Ensimmäisen maailmansodan vaikutuksia:

Ennen sotaa oli tasapaino linjalla alkutuotanto, jalostus, palvelut. Vuonna 1915 Venäjän sotatarviketeollisuus merkitsi kysyntänä meille täystyöllisyyttä. Vientiluvut olivat vuoden 1913 tasolla. Linnoitustöitä tehtiin erityisesti Helsingissä. Alkutuotannon osuus kasvoi eli tapahtui ns. deindustrialisaatio. Muutos 100 vuot- ta sitten koski vain osaa väestöstä, koska elimme pääosin omavaraistaloudessa. Peltoviljely pysyi määrällisesti ennallaan. Karjataloutta koetteli Englantiin suun- tautuneen vientikauppamme ( voi ) romahdus. Porotalous oli myös kuljetuselin- keino, kun pohjoisesta tuotiin poroilla puuvillaa etelään.

Hintashokki koettiin ensimmäisen maailmansodan yhteydessä ja sen jälkeen hin- tojen noustua sotaa edeltäneestä ajasta yksitoistakertaiseksi. Tukkuhintaindeksin nousua kuvaavat prosentit puolestaan olivat vuodesta 1914 alkaen 10, 27, 50, 62, 74, 25 ja 62.

Sodan jälkeen olot eivät palanneet ennalleen. Ruplasta luultiin saatavan käypä valuutta, mutta ei saatu. Sen arvosta näet katosi vuosina 1913-1917 suurin osa ja vain 1/30 jäi siitä jäljelle. Suomen Pankin Otto Stenroth sanoi markan arvon palaa-van, mutta se ei palannut.

Maataloustuotannon arvo vuosina 1909 -11 oli n.300 miljoonaa markkaa. Maatalousviennin arvo oli tuona aikana 50 miljoonaa markkaa ja tuonti 120 miljoonaa markkaa eli noin 1/3 maataloudessa oli tuontitavaraa. Kotieläintalous oli ensimmäisen maailmansodan aikana noin 7/10 osaa normaalista, koska voin markkinat menetettiin merten takana. Omavaraisuusaste oli vuonna 1919 maa- taloudessa noin 90 prosenttia.

Leipäviljaomavaraisuuden lasku 2/5 osaan. 1900-luvun alussa leipäviljalla oli maataloutemme viljelysmäärästä n. 1/5. Musta pörssi kukoisti. Ihmisiä kuoli sodan aikana nälkään. Suomelle sodan hinta oli 3 miljardia markkaa ja valtille se merkitsi 1,8 miljardin markan menoa.

                                                                                                                                                                                          Professori Simo Vilkki toimi TAYS:n yleiskirurgian erikoislääkärinä vuodesta 1973, ortopedian ja traumatologian erikoislääkärinä vuodesta 1976 ja käsikirurgian eri-koislääkärinä vuodesta 1982 alkaen. Vuonna 1972 oli saatu Tampereen yliopistoon lääketieteellinen tiedekunta.

Vuonna 1979 tapahtui läpimurto sikäli, että tuolloin suoritettiin professorien Salonen ja Vilkki toimesta ensimmäinen raajojen osien kiinnittäminen. Vuonna 1982 tuolloinen Lääkintöhallitus hyväksyi käsikirurgian omana alanaan. Tavoitteena käsikirurgiassa on työ- ja toimintakyvyn palauttaminen. Mikroskoopit tarjo- avat 4-20 - kertaisen suurennosavun, jota tarvitaan yhdistettäessä

- hermoja
- valtimoita
- laskimoita ja
- imusuonia

Neljä kertaa suurentavat luupit ja mikro-ommelaineet käytössä kuin myös hennot, hiotut instrumentit. Yksi mikroliitos vaatii 8 – 10 ommelta. Veren hyytyminen on estettävä.

Amputoituneen raajanosan uudelleenkiinnitystä eli replantaatiota on tehty vuodesta 1977 alkaen. Tavoitteena on niin raajan pelastaminen kuin myös kehon kokonaisuuden palauttaminen.  Jo Elias Lönnroth lääkärinä mainitsi Kalevalassa käypiä periaatteita raajojen toimintaan ja yhdistämiseen liittyen.  Raajat säilyvät 12 – 24 tuntia ( sormet, peukalot ja irto-osat ). On vain muistettava oikea säilytys kuljetuksen aikana. Siis muovipussiin, pussi kiinni ja se termospulloon tai jääkuutioiseen astiaan.  Varottava siis osien kastumista.

Vuonna 1979 ensimmäisen kerran helikopteri nouti Utista lähtien Kuopiosta potilaan hakien hoitoon ( operaatioon ) tänne. Se oli siis helikopterisiirtojen alku.

Vuosina 1977 – 1983 tehtiin maassamme100 replantaatiota,
vuosina 1984 – 1989 tehtiin maassamme 100 replantaatiota lisää ja
vuosina 1990 – 2004 tehtiin maassamme 400 replantaatiota.

Päivystävä käsikirurginen keskus TAYS:ssa toimii periaatteella 24/7. Operaatioiden kokonaismäärästä ( replantaatioista ) tehtiin Tampereella vuosina 1998 – 2016 43 prosenttia ja loput Helsingissä sekä Oulussa Kuopion ja Turun osuuksien jäätyä hyvin vähäisiksi prosentuaalisesti. Kuriositeettina todettakoon, että kakkosvarvas korvaa useimmiten peukalon. Kävely onnistuu tasaisemmin tuolla tavoin kuin  jos otettaisiin ukkovarvas peukaloksi. Kaksi sormea voidaan korvata potilaan varpailla ( yksi varvas jalkaa kohden). Ruudin käsittely ja erinäiset sotatoimet aiheuttavat paljon vammoja.

Käsikirurgian erikoislääkärikoulutus alkoi meillä vuonna 1986. Käsikirurgiasta on tullut TAYS:n tavaramerkki.

Professori Simo Vilkki oli Sapporossa vuonna 1986 vierailulla ja sieltä tultiin myös TAYS:iin saamaan oppia vuonna 1988. Monista eri valtioista on käyty ottamassa täältä oppia ja esimerkiksi Balkanin sotatoimien seurauksena täällä hoidettiin valtion kustannuksella viisi kroatialaista haavoittunutta. Samoin professori Vilkki on ollut asiantuntijana aina Yhdysvaltoja myöden näissä vaativissa kirurgian alan operaatioissa.

Meillä on Tampereella erityinen käsikirurgian ja mikrokirurgian kulttuuri.

Aarne Antila syntyi 30.12.1912. Varusmiespalvelunsa hän suoritti Terijoella. Esitelmöitsijä aloitti kaupunginosien Harju, Tohloppi ja Epilä historian selvittämisellä. Harjua esitettiin omaksi kaupungiksi vuonna 1741, mutta Hattujen sota kariutti hankkeen. Epilän pojat Winterin mutkassa eli perustettiin urheiluseura Epilän Esa vuonna 1934 ( edeltäjä Epilän Kone vuosina 1909-1917). Pirkkalaan perustettiin myös Pirkkalan Urheilijat vuonna 1926. Harjun suojeluskunta sai myös alkunsa linjalla ( Pispala, Pirkkala 1918 ). Suojeluskunnan suuri paraati 5 000 miehen voimin järjestettiin 3.huhtikuuta 1938 Tampereella.

Esitelmöitsijä esiintoi talvisodan taustat. Ylimääräiset harjoitukset toimeenpantiin maassamme osittaisina 6.10.1939 alkaen ja täysimääräisinä 14.10. alkaen noin 30 000 miehen voimin. Mainilan laukaukset ”kuultiin” ( eli ei kuultu, kirj.huom. ) 26.marraskuuta 1939 klo 15.45 yli kymmenen venäläisen ”kuollessa” tuossa yhteydessä. Aarne Antilalle puolestaan syntyi ensimmäinen lapsi, Olavi 6.1.1940. Talvisota päättyi Moskovan rauhaan, mutta maailmansota jatkui ja Suomi varautui pahimpaan keväästä 1940 alkaen. Suomalaisten SS-joukkojen koulutus aloitettiin Saksassa. Toukokuun 25. päivänä vuonna 1941 Saksa esitteli Salzburgissa Operaatio Barbarossan. Sotilaspoikien Epilän patteristo muodostettiin.

Liikekannallepano suoritettiin maassamme siten, että 10.6.1941 ylimääräiset harjoitukset tulivat reserviläisille ja 17.6. toteutettiin puolestaan täydellinen YH.  23. pioneerikolonna perustettiin 18.6.1941 Tampereen Ala-Pispalan Hyhkyn koululla, johon Aarne A. ilmoittautui samana päivänä. Kolonna lähti 24.6. marssille ja oli 35 tunnin jälkeen perillä. Neuvostoliitto puolestaan pommitti 25.kesäkuuta noin 20 paikkakuntaa.

Aarne A. liittyi Pajarin nyrkkiin 6.7.1941. Pajarin 18.Divisioona aloitti etenemisen pakkorajan yli 31.heinäkuuta klo 12.30 klo 12.23 Tolvajärven taistelujen muistoksi ammutun tykistökeskityksen jälkeen. Pajarin nyrkki oli toiminnassa 31.7.- 17.8. 1941. Jääkärikomppania / 18.Divisioona oli valiojoukko, jossa oli aluksi n.155 miestä ja viimevaiheessa 98.

Vuoksen ylitys tapahtui 18.elokuuta 1941 2 pataljoonan toimesta. Sota jatkui ja 25.elokuuta 1941 mentiin läpi Kivennavan ( JR 6:n jälkeen kaatui paljon vihollisia).

Alkoi asemasotavaihe. Iso-Britannia julisti sodan Suomelle 6.12.1941. Huhtikuun 13.päivänä 1942 Suursaaren valtaus, missä Aarne A. oli mukana. Marskin 75-vuotispäivä 4.6.1942 merkitsi samalla Aarne A:lle ylennyspäivää ylikersantiksi ja sittemmin tuli ylennys vääpeliksi.

Vuoden 1942 loppupuoli merkitsi asemasotavaiheen toimintoja. Lomat pyörivät, aseveli-iltoja järjestettiin, elokuvia näytettiin, kiertueita nähtiin, vierailuja rintamalle koettiin jne. Suuri saunarakennus tehtiin ja joulu 1942 vietettiin niin muodoin rintamalla. Stalingradin takaisinvaltaus enteili jo tulevaa.

Vuosi 1943 Somerikonmäellä koettiin asemasotaa. Osa miehistöstä oli päivittäin lähes koko vuoden rakennustöissä. Pajarin kirkko eli Kivennavan 7. kirkko rakennettiin.

Tammikuun 27.päivänä 1944 saksalaisten Leningradin piiritys murtui ( oli alkanut 8. syyskuuta 1941 ).Maidemme väliset rauhanneuvottelut kariutuivat. Niihin USA oli meitä kehottanut, mutta hylkäsimme tarjouksen. D-day, operaatio Normandian maihinnousu alkoi länsiliittouman toimesta 6.kesäkuuta 1944. Neuvostoliitto puolestaan antoi käskyn 7. kesäkuuta joukkojensa keskityksiksi ja 9.kesäkuuta 1944 aloitti suurhyökkäyksen. Aarne A:n 23.pioneerikolonna vetäytymisvaiheessa. Ihantalan ihme 1. heinäkuuta - 12.heinäkuuta 1944. Neuvostoliitto keskeytti  etenemisen 12.7. Mannerheim valittiin presidentiksi 4.elokuuta 1944. Aselepo astui voi-maan 4.syyskuuta 1944 ja Moskovan välirauha puolestaan 19. syyskuuta 1944.

Aarne Antila kotiutettiin 16. marraskuuta 1944. Hänet ylennettiin ylivääpeliksi 4. joulukuuta 1988. Aarne Antila kuoli 23.12.1998 viikkoa vaille 86-vuotiaana. 

A-Insinöörit, Insinööritoimisto Ahonen - Palenius, perustettiin vuonna 1959 eli kuusi vuosikymmentä sitten. Liikeideana oli suunnitella ihmisille parempia asuntoja. Kalevi Ahonen, toinen yhtiön perustajista, oli mukana vuoteen 1982 saakka.

Tarkastelua vuosikymmenittäin:

1960-luku:

Teollinen rakentaminen kehittyy ja vuosikymmen oli pioneerihengen aikaa. Insinööritoimisto Ahonen – Ilveskoski Ky syntyi arkkitehti Reino Ilveskosken tullessa toiseksi yhtiömieheksi vuonna 1964.

Särkänniemen Planetaario ( Pekka Ilveskoski sunnittelijana ) muun muassa syntyi.

1970-luku:

Näsinneula 1970-71

Sara Hildenin taidemuseo

Muita kohteita Tampereella olivat

+ Tampereen oikeustalo

+ Tampereen Virastotalo ( Hippoksen alueella )

+ YLE TV 2 – Tohloppi

+ Kanjonin silta

+ Vuohenojan silta

+ Anttila ja pysäköintitalo

Yhtiön nimi muuttui: Insinööritoimisto Kalevi Ahonen Ky.

Suunniteltiin myös paljon teollisuuskohteita.

1980-luku:                                                                                                                                 2.

Mukaan tulivat uudet osakkaat, laajentuminen niin palveluissa kuin alueellisesti.

TTT         

Tampere-talo

Muita kohteita Tampereella oli Pirkka-halli, Delfinaario, Hervannan vesitorni, YLE:n Tohlopin laajennukset, Kuuselan palvelukoti, UKK-Instituutti ( Helin-Siitonen olivat arkkitehdit ).

TE-EM Oy ( teräs ) osaksi A-Insinöörejä ja Insinööritoimisto Veikko Kilpeläinen    Helsinki ) tytäryhtiöksi.

Vientitoiminta Neuvostoliittoon alkoi.

1990-luku:

Koettiin syvä talouden taantuma. Rakennus- ja suunnittelutoiminnassa koettiin voimakas teknistyminen.

Lakalaivan risteyssillat; Nelitasoinen eritasoliittymä.

Muita kohteita Tampereella olivat

Varman pääkonttori

Stockmannin laajennus

Poliisitalon laajennus ( Sorinkatu )

Projekteja oli paljon muuallakin aina ulkomaita myöden. Suomessa mm. Metsämuseo Lusto, Oulun Yliopiston päärakennus, monet voimalaitokset ja Tornion terästehtaat.

2000-luku:

3D-suunnittelu kehittyy, palvelut laajenevat edelleen. Työntekijämäärä kasvaa vuoden 2001 147 hengestä vuoden 2005 200 henkeen ja vuoden 2010 285 henkeen.

Kohteita:

Ideapark, Lempäälä

Coxa-tekonivelsairaala

Muita kohteita nimen omaan Tampereella olivat                                                           3.

Delfinaarion laajennus

Linja-autoaseman laajennus

Komediateatterin laajennus

Samalla tapahtui laajennus Turkuun A-Insinöörien ostettua Turun Juva Oy:n.

2010-luku:

Mallinnus ja tekninen laskenta kehittyvät.

Kohteita:

P-Hämppi 2013

Rantaväylän tunneli 2016

Ratinan Kauppakeskus 2019

Gösta Serlachius-museo Mänttä-Vilppulassa ( puurakennus )

Työntekijöitä oli vuonna 2011 370, vuonna 2015 430 ja vuonna 2019 700.

Suuri kohde on myös TAYS-uudistusohjelma.

2010-luvulla laajentuminen jatkuu yritysostojen ja siten myös uusien paikkakun-  tien muodossa. Yhtiössä on yli 700 asiantuntijaa. Projekteja on yli 60 maassa. Vuotuinen kasvu on 10 prosenttia, aluetoimistoja on yhdeksän ja toimialoja kolme. Tavoiteltu kasvu on, että yhtiöstä muodostuu 1 000 asiantuntijan organi- saatio.

Kohteita 2010-luvulla ovat Länsi-Metro ( toimii, kirj. huom.), Tallinnan tunneli yhdessä Pöyryn kanssa, Tripla, Technopolis-Tampere, As.Oy Luminary, Tampereen Kansi ja Areena. Keinoälyn, algoritmien ja parametrisen suunnittelun edut hyödynnetään työssä.